Puutarha kaikille aisteille
Puutarhaa suunnitellessamme ja havainnoidessamme korostuu visuaalisuus, sillä näköaisti helposti dominoi aistejamme. Mutta kun sitten kuljemme luonnossa, kiinnitämmekin vaistomaisesti huomiota myös ääni- ja tuoksumaailmaan.
Metsässä koskettelemme luontevasti puiden kaarnaa ja tunnustelemme pehmeää sammalta. Kuulemme haavan lehtien helinän ja huomaamme tuoksujen muuttumisen sateen jälkeen tai tiedostamme kuivan kangasmetsän lämmenneen karikkeen tuoksun. Metsässä suuhun heitetyt marjatkin maistuvat jostain syystä aina makeimmilta. Ehkäpä kokonaisvaltainen luontoelämys korostaa aistikokemusta.
Luonto ohjaa meitä viisaasti havainnointiin, joka rikastaa kokemustamme erilaisista luontotyypeistä. Eri aistien yhteisvaikutus synnyttää monitahoisen, kokonaisvaltaisen elämyksen. Ehkäpä juuri siksi pikaisellakin piipahduksella luonnon helmaan on meihin stressitasoja laskeva ja elimistöä palauttava vaikutus. Myös puutarhan voi suunnitella kaikille aisteille.
Äänimaailmaan voi vaikuttaa
Eri kokoisella, kerroksellisella kasvillisuudella ja puutarhan rakenteiden sijoittelulla voidaan hillitä ulkopuolisia ääniä, esimerkiksi liikenteen melua. Äänet kulkeutuvat ja suuntautuvat eri tavoin, jos tontti rajataan puuaidalla tai kasvillisuudella, onko aita matala vai korkea, tiivis vai harva. Äänten ohjautumiseen voi vaikuttaa myös, kasvaako tontilla suuria vai pieniä puita ja melun kokemiseen se, näkyykö äänen lähde vai ei.
Melua ei voi koskaan täysin sulkea ulkopuolelle, mutta kun häiritsevät äänet on otettu suunnittelussa huomioon, niiden vaikutus laimenee ja voidaan keskittyä puutarhan luonnollisiin ääniin ja korostaa niitä.
Luonnollisiin ääniin kuuluvat lintujen liverryksen ja hyönteisten surinan lisäksi vaikkapa sadepisaroiden napsahtelu kilpiangervon (Astilboides tabularis) lehtiin, katoille ja räystäille tai tuulen humina puiden oksilla.
Pienikin vesiaihe tuo puutarhaan omaa äänimaailmansa. Linnut kylpevät mielellään, kunhan tarjolla on puhdasta vettä. Pikkulinnuille riittää vaikkapa kookas ruukun aluslautanen. Se on niille riittävän matala ja vettä on helppo vaihtaa päivittäin.
Kuumina päivinä hyönteisetkin tarvitsevat juotavaa. Niitä varten vedessä voi olla oksa siltana pois vedestä tai pohjalla kiviä, jotka ulottuvat pintaan.
Kasvivalinnoilla kuuloaistia voi herätellä, jos valitaan kasveja, jotka kahisevat tuulessa. Sellaisia ovat esimerkiksi monet heinät ja bambut. Mutta ei pidä unohtaa, että myös lehtipuut tuovat rikkaan äänimaailman puutarhaan. Eri puulajeilla on erilainen ääni jo pelkästään eri kokoisten lehtien vuoksi (vrt. koivu ja vaahtera). Mutta myös vuodenaika vaikuttaa. Keväällä lehtipuiden äänimaailma on hennompaa helinää kuin myöhemmin kesällä, kun lehdet ovat saavuttaneet täyden kokonsa. Syksyllä korkkiintuvat, jo paksut lehdet tuottavat matalataajuisemmaksi muuttunutta kahinaa.
Monilajisilla kasvivalinnoilla saadaan paljon hyötyjä elonkirjolle. Niillä houkutellaan myös puutarhaan muuta elollista äänimaailmaa, pörriäisiä, perhosia ja kaikenlaisia pikku hyönteisiä. Ne taas tuovat perässään lintuja, jotka syöttävät kirvat ja tuholaiset poikasilleen ja pitävät luonnon tasapainossa. Kun linnut viihtyvät puutarhassasi, sen äänimaailma on heti rikas ja vaihteleva. Kasvillisuuden erilajisuus ruokkii luontevasti monipuolista äänimaailmaa.
Stimuloi tuntoaistia
Kasvien koskettelu esittelee uuden puolen kasvien luonteesta ja lisää tietämystä kasveista. Pehmeältä näyttävä kasvinosa voikin olla kova ja kiinteä tai toisin päin. Kasvien eri osissa voi olla mielenkiintoisia vastakohtaisuuksia ja ulkonäöltään toista kasviryhmää muistuttava voi johtaa ajatuksemme olettamaan niiden tuntuvankin samalta.
Oletko tunnustellut nukkapähkämön (Stachys byzantina) pehmeän nukkaisia lehtiä? Sen ruotsinkielinen nimi lammöron, lampaankorva, antaa hyvän mielikuvan lehtien näppituntumasta.
Entä oletko sormeillut punahatun (Echinacea) napakkaa mykeröä?
Tarhatyräkin (Euphorbia cyparissias) lehdistö tuo mieleen havupuun neulaset. Mutta onko sen käsituntuma neulasmainen?
Tulikukan (Verbascum) kukkatähkät kurkottavat korkealle. Kukinnan jälkeen kypsyvät siemenet ovat suuria ja lyhyen karvan peitossa. Ovatko ne kosketeltaessa pehmeitä vai karheita?
Kasvit kestävät vallan hyvin hellävaraista näpelöintiä ja tuovat puutarhakokemukseen vielä yhden lisän.
Koskettelu voi myös vapauttaa tuoksuja ja lisätä elämyksellisyyttä. Tuttu mustaherukka on monelle kotoinen marjapensas, jonka lehtien kevyt hieraisu tuo helposti veden kielelle.
Tuoksuista huumaantuneena
Tuoksu on tunteiden aisti, sillä tuoksujen muistijäljet voivat säilyä meissä pitkään. Lapsuuden tuttu tuoksu voi hetkessä heittää ajatuksemme vuosikymmenten taakse.
Vaikka tuoksupuutarhan ydintä ovat voimakastuoksuiset kukat, muitakin aromaattisia elementtejä siellä on.
Melkein jokainen meistä osaa luetella vaikkapa pihasyreenin tai kielon kukat tuoksuviksi. Mutta tuoksukasveja on paljon muitakin. Esimerkiksi keväällä idänsinililjojen (Scilla siberica) kukinnan huomaa vaikka silmät kiinni, kun niiden tuoksu saavuttaa sieraimet. Tai kiinanlaikkuköynnöksen (Actinidia kolomikta) lehdistön alla piilottelevat kukat ilmoittavat puhkeamisestaan hunajaisella tuoksullaan ja pölyttäjien innokkaalla surinalla.
Voimakkaasti tuoksuvat kasvit kannattaa valita niin, että niiden tuoksun hetki, esimerkiksi kukinta, ajoittuu eri kasvukauden vaiheeseen. Näin tuoksut pääsevät oikeuksiinsa eivätkä sekoitu tuoksujen kakofoniaksi. Jotkut kasvit tuoksuvat muilla osilla kuin kukilla. Esimerkiksi katsuran (Cercidiphyllum) lehdet tarjoilevat ohikulkijalle syksyllä tuleentuessaan karkkimaisen arominsa juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Kun halutaan nauttia tuoksukasveista, ne kannattaa sijoittaa oleskelualueen läheisyyteen tai missä niistä muuten pääsee vaivattomasti nauttimaan, esimerkiksi kulkuväylien tai pikkupolkujen varrelle.
Osa kasveista paljastaa tuoksunsa vasta koskettelemalla. Sellaisia ovat mm. monet yrttikasvit, joista useita käytetään myös maanpeite- tai kukkapenkkiperennoina. Esimerkiksi mintut (Mentha, Monarda, Nepeta), ajuruohot (Thymus) ja salviat näyttävät tämän puolen itsestään vasta kosketeltaessa.
Visuaalisuudesta ammentaen
Puutarhasuunnittelussa yksi tärkeistä lähtökohdista on visuaalisuus, sillä näköaisti on varsin dominoiva aisti. Tottahan puutarhan halutaan olevan harmoninen kokonaisuus katsella ja oleskella, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan itse kullekin. Tärkeintä on, että oma piha palvelee omia kauneuskäsityksiä ja sen käyttäjien tarpeita.
Usein katse hakeutuu kontrasteihin tai yksityiskohtiin, jotka poikkeavat ympäristöstä. Näitä voidaan luoda erilaisilla lehtimuodoilla ja -väreillä, jotka erottautuvat muusta vihreästä kasvillisuudesta.
Lehtien värikirjoa tarjoilevat mm. keijunkukat (Heuchera), kuunliljat (Hosta), heinät (hurmesilkkiheinä, rantavehnä, sininata, hopeatoppo, kirjopuntarpää ja kirjavat ’Variegata’-lajikkeet). Pensaista mm. heisiangervoista (Physocarpus), ja happomarjoista (Berberis) voi valita eri kokoisiksi kasvavia ja lehdistöltään eri värisiä lajikkeita.
Syksyn tullen, jos olosuhteet ovat suotuisat, moni puu ja pensas pukee ylleen vielä kerran koristeellisen puvun. Ruskakasvit jatkavat visuaalisesti mielenkiintoista puutarhakautta. Ruskan kehittymiseen vaikuttavat lajivalinnan lisäksi kasvukauden olosuhteet ja jopa istutuspaikka.
Puutarhaa, jossa on kiinnostavia yksityiskohtia ja eri kokoisia kasveja pidetään usein myös viihtyisänä ja miellyttävänä. Istutusalueiden muotoiluilla voidaan kiinnostavuutta vielä lisätä. Katse hakeutuu silmää miellyttäviin muotoihin, usein ennemmin luonnollisen kaareviin kuin suoriin muotoihin.
Tarvitsetko apua puutarhan suunnittelussa tai uudistamisessa? Anna ammattilaisen auttaa
Monimuotoisuus lisää elämyksellisyyttä
Niin kuin kaikki puutarhat, aistillisuutta korostava puutarhakin on parhaimmillaan mahdollisimman monimuotoisena. Kun kasvillisuudessa on erilaisia lajeja kaikista kasviryhmistä – on perennoja ja kesäkukkia, köynnöksiä, pensaita, havukasveja, lehtipuita – monimuotoisuus tukee melkein kuin itsestään myös aistikokemusta. Monimuotoinen kasvillisuus rakentaa puutarhan ekosysteemiä ja hoitaa maaperää, lisää kaikenlaista elonkirjoa, ruokkii aistejamme ja rikastaa luontokokemustamme myös puutarhassa.
Visuaalisesti näyttävää kasvillisuutta rakennetaan kerroksellisilla istutuksilla. Puut ovat puutarhan selkäranka – ne tuovat korkeusvaihtelua, suovat varjoa, tasaavat lämpötiloja ja imeyttävät hulevesiä. Havupuut tuovat vihreyttä talvisaikaan muutoin varsin pelkistettyyn puutarhan ilmeeseen. Samalla ne antavat näkösuojaa ja suojapaikkoja paitsi ihmisille, myös pieneläimille ja hyönteisille.
Pensaista saadaan puiden alle ja eteen keskikorkea kerros, joka on tärkeä vehreyden tuoja. Harkitusti valittuina pensaiden avulla saadaan pitkään jatkuvaa, eriaikaista kukintaa. Samoin valitsemalla pensaita, joiden lehtivärit ja -muodot ovat toisistaan poikkeavia, saadaan kontrasteja koko kasvukaudelle.
Kun tarvitaan kantavuutta, peitä maa mieluummin läpäisevällä pinnoitteella kuin asfaltilla ja käytä mahdollisuuksien mukaan erilaisia maanpeitekasveja laajan nurmikentän sijaan. Monilajisuus myös suojaa puutarhaa kasvitaudelta, tuholaisilta ja ääriolosuhteilta, sillä eri kasveilla on eri viholliset ja toiset lajit kestävät kuivuutta, märkyyttä tai kasvualussa erilaisia pitoisuuksia paremmin kuin toiset. Koko kasvusto voidaan menettää, jos käytetään yksilajisia istutuksia ja ne vioittuvat syystä tai toisesta. Monilajisessa istutuksessa joku aina selviää eikä yleensä koko kasvustoa menetetä.
Havainnointia voi kehittää
Kaikkien aistien käyttöä voi harjoitella. Kokonaisuus syntyy yksityiskohdista, jotka kovin helposti menevät tarkkaamattomalta tai kiireiseltä katsojalta ohi. Kun tietoista havainnointia harjoittelee, huomiokyky kasvaa kuin itsekseen. Harjoittelu on helppoa, sen voi aloittaa kiinnittämällä tietoisesti huomiota puutarhan pieniin yksityiskohtiin. Pian niitä alkaa nähdä lisää sen kummemmin ajattelematta. Yksityiskohdistahan voi nauttia vasta, kun ne on ensin huomannut. Tarkkailu lisää kiinnostusta ja kiinnostus lisää tietoa.
Puutarhan aistielämys on tärkeää kaikille, mutta erityisen tärkeää se on silloin, kun syystä tai toisesta jonkin rajoite hankaloittaa liikkumista, näkemistä tai kuulemista. Lasten kanssa yksityiskohtien tarkkailu on erityisen hauskaa ja innostavaa. Samalla se lisää tietoa ja tukee terveen luontosuhteen kehittymistä.
Tässä muutama vinkki alkuun:
- Tarkkaile puutarhaa vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi kehittyviä silmuja, kukintojen yksittäisiä kukkia tai kukan osia, niissä vierailevia hyönteisiä, puun runkojen rakenteita ja tuntumaa, lehtien muotoja ja värejä…
- Nuuhkaise puutarhan tuoksuja eri vuorokaudenaikoina, eri säillä ja eri vuodenaikoina.
- Tunnustele puun kuorta, neulasia, kukkia ja siemenkotia, auringossa lämmenneitä kiviä ja mitä tahansa yksityiskohtia puutarhastasi löydätkin.
- Yhdistä eri aistit. Muuttuuko kasvin tuoksu tunnustelemalla?
- Kuuntele äänimaailmaa ja tarkkaile yksittäisiä ääniä ja niiden lähteitä. Löydät sieltä ainakin kasvien, eläinmaailman ja sään rakentamaa sinfoniaa, sirkutusta, siritystä, tuulen havinaa, sateen ropinaa jne.
- Huomaat pian, että kykysi havainnoida pieniäkin seikkoja kasvaa. Etsiskele yksityiskohtia ja pysähdy hetkeksi niiden äärelle. Luonnollisiin ääniin, tuulen suhinaan ja sateen napsahteluun keskittymällä alat kiinnittämään huomiota ympäristöön ja äänimaailman nyansseihin.
- Ota lapset mukaan oppimaan ja havainnoimaan, opit lisää itsekin.
