Miksi tuija on harva ja sisältä ruskettuva?
Tuijan neulaset kellastuvat. Miten puun saisi uudelleen tuuheaksi ja värin voimakkaaksi? Nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen.
Tarvitaan reippaita hoitotoimia, jotta tuija saadaan uudelleen kunnolliseen kasvuun. Tehohoito auttaa.
Tuijan sisäosien neulasten kellastuminen on sinänsä aivan normaali ilmiö, sillä neulaset eivät pysy puissa ikuisesti. Normaalista neulasten vaihdosta kertoo se, että oksien kärjissä neulaset ovat vihreitä ja kellastuminen tapahtuu puun sisäosissa. Neulasten vaihtoaika alkaa syksyisin, jolloin hyväkuntoinenkin tuija voi herättää huolestuneen kysymyksen sen kunnosta. Uusi vuosikasvu tuuheuttaa puun uudelleen ja peittää vaihdon jäljet. Sen sijaan kasvuvoimansa menettänyt tuija ei kykene vaihdon jälkiä peittämään.
Harventuneen ja heikkokuntoisen tuijan kasvuoloja on parannettava, jotta puun kasvu saataisiin uudelleen käyntiin. Tehohoito aloitetaan keväällä, kun maa on sulanut. Aluksi kannattaa tutkia maan laatua kuopaisemalla lapiolla vähän syvemmältä. Kuoppaa ei tarvitse ihan juuristoalueelle tehdä, vaan siihen lähelle tai sivustalle, jotta juuret eivät vahingoitu.
Kasvuolosuhteita tarkastellaan myös silmämääräisesti. Kasvaessaan esimerkiksi lähellä talon seinustaa, kuten kuvassa, saattaa kasvualusta olla eristettynä perusmaasta routasuojauksien vuoksi. Routasuojat estävät kosteuden kapillaarisen nousemisen maasta, joten tuijien kastelusta on huolehdittava tavanomaista tarkemmin. Ne ovat täysin sen varassa, mitä taivaalta sataa tai kastelussa annetaan.
Kastelu
Jos maa on kovaa ja kuivaa, aloitetaan kastelemalla se siten, että vesi pääsee imeytymään syvälle juuristoon. Kova ja kuiva maa imee huonosti vettä, mutta lopulta kastelu myös pehmentää kovaa maata. Tässä muutama hyväksi havaittu tapa:
Syväkastelu
Kastelun voi aloittaa syväkasteluna. Maahan isketään rautakangella reikiä, joihin kasteluletku työnnetään valuttamaan hiljaisella teholla vettä suoraan juuristoon. Hiljalleen kosteus maassa levittäytyy, mutta letkun paikkaa on syytä siirrellä, kunnes koko juuristoalue on kasteltu koko syvyydeltään. Aivan rungon viereen ei koloja tehdä.
Sadetinkastelu
Tavallista sadetintakin käytetään hiljaisella teholla ja varmistellen, että vesi ei karkaa maan pintaa pitkin väärään paikkaan. Tarvittaessa voi uudesta mullasta muotoilla maljamaisen reunuksen, joka pysäyttää veden ja helpottaa sen imeytymistä juuristoon. Kannattaa huomata, että vanhemman puun juuristo voi olla jo aika laajalla ja tehokkaimmat hiusjuuret ovat ulommaisina. Siksi kasteltava alue rungosta juurten kärkiin voi olla leveä.
Tippukastelu
Erityisesti tuija-aidan tehokastelua helpottavat tippukasteluletkut juuristoalueella. Letkujen on syytä antaa valua pitkään ja tarkistaa aika ajoin, milloin maa on riittävästi kostunut.
Veden kulutuksen arviointi
On tärkeää käyttää kasteluun runsaasti aikaa ja riittävästi vettä. Hitaassa kastelussa veden kulutusta on kuitenkin vaikea arvioida. Kannattaakin mitata kuinka kauan käytetyllä teholla kestää täyttää ämpärillinen vettä ja laskea sen perusteella, kuinka paljon vettä on käytetty. Sopiva vesiannos puuta kohden arvioidaan aina paikan päällä tunnustellen, onko maa kastunut. Suuntaa antava määrä kookkaalle tuijalle on vähintään 50-100 l/puu, jopa enemmän. Seuraava kastelu tehdään vasta, kun maa alkaa kuivahtaa, mutta ei ole vielä rutikuiva. Syvältä kostunut maa säilyttää kosteutta pitkään, joten urakkaa ei tarvitse kovin pian uusia. Kannattaa tarkistaa tilanne ainakin viikoittain.
Maan imemiskyky
Kuiva maa imee vettä huonosti, joten sitä on suostuteltava aluksi pienillä vesimäärillä. Vaarana on, että vesi karkaa pintaa pitkin aivan muualle kuin tuijan juuriin. Kun maa alkaa vastaanottaa vettä, sitä voi antaa vauhdikkaammin. On tärkeää aina tarkistaa, riittikö kastelu ja onko maa syvältäkin kosteaa. Se tehdään jälleen kuopaisemalla maata lapiolla ja tunnustelemalla sitä pintaa syvemmältä. Tarvittaessa annetaan lisää vettä. Kuiva maa voi olla suostuvaisempi kosteuden vastaanottamiseen, jos alkukastelu tehdään varsinaista kastelupäivää edeltävänä päivänä – tai aamulla, jos perusteellinen kastelu tehdään illalla.
Huonokuntoista tuijaa tai tuija-aitaa voi parhaiten auttaa huolehtimalla koko kasvukauden ajan riittävästä kosteudesta. Maa on usein varhaiskeväällä sopivan kosteaa lumien sulamisvesien vuoksi, mutta varsinkin lumettoman talven jälkeen se kuivuu nopeasti, jolloin kastelua todella tarvitaan jo alkukeväästä.
Syksyllä havukasvit täydentävät nestevarantonsa talvea varten. Jäätyneestä maasta ei irtoa kosteutta puiden käyttöön, mutta neulaspinta kuitenkin haihduttaa koko talven ajan. Mikäli syksy on kuiva, kannattaa tarvittaessa kastella erityisesti nuoria puita, joiden juuristo ei vielä ulotu syvälle.
Maanparannus
Jos kasvualusta on kovaa, esimerkiksi savimaata, juuristo ei ole kenties pystynyt levittäytymään puun luontaiseen kokoon. Silloin syy huonoon kasvuun löytyy kunnollisen kasvualustan puutteesta tai sen liian pienestä koosta. Vähintäänkin maata pitää parantaa ja ilmastoida, jotta juuret pääsevät jälleen kasvamaan. Tehtävä on haasteellinen ja kuluu aikaa, ennen kuin tuloksia saavutetaan.
Uutta kasvualustaa
Yksi tapa on kaivaa kapea oja puun ympärille, hiusjuuriston ulkolaidalle ja täyttää se laadukkaalla mullalla huolellisen kastelun kera. Liian läheltä myllätty maa katkaisee liikaa juuria ja tuija alkaa voida entistä huonommin. Paikkaa näkemättä ja maata tutkimatta on vaikea antaa arviota siitä, kuinka kaukaa rungoista maata kannattaa kaivaa.
Biohiili
Kasvualustaa voi ilmastoida tekemällä rautakangella 20-30 cm syvyisiä koloja sinne tänne juuristoalueelle ja täyttämällä ne ravinteilla ladatulla biohiilellä. Aivan rungon viereen koloja ei tehdä, vaan n. puolesta metristä alkaen. Biohiili parantaa maan rakennetta ja houkuttelee hyödyllisiä maamikrobeja, jotka ruokkivat juuristoa ravinteilla. Biohiili myös sitoo kosteutta ja luovuttaa sitä kasvin käyttöön. Jokaiselle puulle pitää tehdä useita reikiä. Kestää kuitenkin aikansa, jopa 1-2 vuotta, ennen kuin biohiili tasapainottuu ja aloittaa täydellä painolla työnsä maan hyväksi.
Humuslisäys
Ravinnetilannetta ja maan rakennetta parantaa myös juuristoalueelle tehtävä humuslisäys. Humus voi olla esimerkiksi uutta, ravinteikasta multaa tai kompostia. Maa yleensä painuu luonnostaankin, joten jos humusta ei ole vuosiin lisätty, ensimmäinen lisäyskerros voi olla esimerkiksi 10 cm paksu. Myös uusi humuskerros kastellaan hyvin. Maata ei saa lisätä niin paljon, että puun rungon juurenniska peittyy. Juurenniska on juurten ja rungon taitekohta ja näkyy yleensä jonkinmoisena leveämpänä kohtana maan pinnan tasolla, mikäli istutus on alun perin tehty oikeaan syvyyteen. Seuraavina vuosina uusi humuskerros voi olla ohuempi, jotta maan pinta ei nouse liiaksi.
Humuslisäys parantaa maan mikrobitoimintaa ja sitä kautta edistää vähitellen koko kasvualustan laatua
Leikkaaminen
Tuijaa tuuheutetaan leikkaamalla. Oikea hetki sille on keväällä ennen kuin uudet kasvupisteet puhkeavat kasvuun. Kuivuudesta kärsivää tuijaa ei kuitenkaan leikata, ennen kuin sen nestetasapaino on kunnossa ja se on saanut toipua riittävästi nesteytettynä ainakin pari – kolme viikkoa.
Oksankärkiä lyhennetään päistä vain vähän, ainoastaan viimeistä vuosikasvua lyhentäen. Viime kesän kasvun tunnistaa siitä, että oksa on väriltään vihreä, sitä vanhempi on ruskea. Jos viime vuoden kasvu oli niin heikkoa, että tuntuu kuin mitään leikattavaa ei olisi, kannattaa oksankärkiä kuitenkin nipsaista vaikka vain puoli senttiä, sillä pienikin leikkaaminen lisää haaroittumista.
Toinen hyvä leikkausajankohta on alkusyksy, jolloin kesän kasvupyrähdys on hiipumassa. Hyvässä kasvukunnossa olevaa tuija-aitaa voi leikata sekä keväällä että toisen kerran syksyllä. Aina leikataan vain viimeistä kasvua, sillä niihin muodostuvat uudet kasvusilmut. Tuija-aidalle leikkaus tehdään joka vuosi, jotta aita pysyy tiiviinä, tuuheana ja maltillisen kokoisena jatkossakin. Yksittäisen puun leikkaaminen vuosittain ei ole välttämätöntä sitten, kun sen kasvu saadaan kohenemaan normaalin reheväksi.
Huonokuntoinen tuija kannattaa leikata heti keväällä, koska silloin saadaan hyödynnettyä kevään luonnollinen kasvuvoima ja toipuminen alkaa toivon mukaan vauhdikkaammin.
Jatkohoito
Lannoittamiseen ryhdytään vasta, kun tuijan nestetasapaino on kunnossa ja puun vointi parantunut. Lannoite ei ole lääke, sillä huonosti voiva kasvi ei kykene ottamaan lisäravinteita vastaan. Aluksi ravinteet tarjoillaan mietoina ja luonnollisina, kuten yllä esitellyn maanparannuksen kautta.
Elokuussa voi antaa syyslannoksen, joka pakkauksen annosteluohjetta noudattaen ripotellaan koko juuristoalueelle. Jos on kuivaa, lannoiterakeita kastellaan hillityllä paineella, jotta rakeet eivät valu kasoiksi. Vain liuennut lannoite vaikuttaa. Syyslannoite on fosforia ja kaliumia sisältävä lannoite, joka valmistelee kasvit talveen ja parantaa talvenkestävyyttä. Nimestään huolimatta lannos on annettava jo loppukesällä, jotta se vaikuttaisi toivotulla tavalla.
Typekkäitä, kasvua kiihdyttäviä lannoitteita voi antaa keväällä, mutta annostuksen on oltava maltillinen. Liiallinen typpi tuottaa havupuulle harvaa ja honteloa kasvua. Haalistuneen oloiset neulaset kertovat ravinteiden puutteesta ja siihen auttavat nimenomaan kevätlannoitteet. Annostelussa on oltava aina maltillinen, sillä havupuiden lannoittamisessa vähemmän on enemmän. Liiallinen annostelu on haitallista ja voi polttaa juuristoa, jolloin vaikutus on päinvastainen kuin on tarkoitettu.
Summa summarun
Kasvuintonsa menettäneen tuija kasvualustan hoito aloitetaan siis kastelulla. Kastelusta on huolehdittava koko kasvukauden ajan. Kuivina kausina tunnustellaan maan kosteutta pintaa syvemmältä ja kastellaan tarvittaessa runsain kerta-annoksin. Jos vain pintamulta kostuu, puu ei hyödy kastelusta mitenkään. Syvältä kostunut maa ei kuivu hetkessä, joten kasteluja ei tarvitse uusia kovin usein. Jos maa tuntuu aina kuivuvan nopeasti, ovat veden kerta-annokset olleet liian pieniä.
Jos tuija saa jatkuvasti liian vähän kosteutta ja sitä on vain pintamullassa, ohjautuvat juuretkin pintaan. Silloin se kärsii kuivuudesta jokaisena kuivana kautena ja tarvitsee apukastelua. Sen sijaan syvälle ulottuva kastelu ohjaa juuret syvälle maahan ja puusta tulee aikanaan myös kuivat kaudet sietävä, vahva ja kaunis havupuu.
Jos parin kasvukauden jälkeen tuijan vointi ei ole tehohoidosta huolimatta kohentunut, voi olla syytä harkita sen uusimista kokonaan ja uudistaa samalla koko kasvualusta.
Opettele arvioimaan kastelun tarve
Kastelun tarpeen ja riittävyyden määrittely ei aina ole helppoa, varsinkin kun liiallinen märkyyskin on haitallista ja oireet voivat olla molemmissa samantapaisia. Kastelun tarpeesta ja annostelusta ei voi antaa yksiselitteisiä ohjeita, sillä niihin vaikuttavat monet muuttujat, kuten kasvien erilaiset tarpeet ja niiden koot, kasvualustan laatu ja pidätyskyky, kasvupaikan avoimuus tai suojaisuus, valo-olot ja säätila. Mutta kun opettelet arvioimaan tilanteen, ei sinun tarvitse arvuutella, kärsiikö kasvi kuivuudesta vai liiasta märkyydestä.