Kantopuutarha

Kantopuutarha on puutarhatyyli, jossa nimensä mukaisesti kasvillisuuden joukossa on kantoja, puupöllejä ja eri ikäisiä kuolleita puun osia, oksia tai risuaitoja. Kannot ja muu puuaines on järjestelty oman maun mukaan ja istutettu niiden oheen ja päälle muita paikan kasvuolosuhteissa menestyviä kasveja. Kokonaisuudessa on runsaasti yksityiskohtia ja kiinnostavaa katseltavaa.

Kantopuutarha perustetaan yleensä puutarhan varjoisaan ja kosteaan osaan, jossa lahoaminen edistyy hyvin. Usein kantopuutarha sijoittuu metsäpuutarhan yhteyteen, sillä samantyylisissä oloissa viihtyvät myös metsäpuutarhan kasvit.

Mitä suurimmassa määrin kantopuutarha on myös lahopuutarha. Kannot ja maapuut hajoavat ajan myötä ja tarjoavat samalla mahdollisuuden uudistaa kasvikokoelmaa antamalla tietyn syklin puutarhan kehitykselle.

Samalla se tarjoaa elinympäristön lukemattomille luonnon monimuotoisuutta lisääville hyönteisille, lahottajille, maata muokkaaville selkärangattomille ja hyödyllisille maabakteereille. Kantopuutarhassa sienirihmastot kukoistavat ja tarjoavat puiden juuristoille kasvua lisääviä ravinteita.  Sieltä löytyy myös hyviä suojapaikkoja linnuille ja talvehtimispaikkoja pölyttäjille.

Yksikin juurakko havukasviryhmässä voi olla alku kantopuutarhalle.

Kantopuutarhan ei tarvitse olla suuri. Se voi olla vaikka neliön kokoinen ja yhdellä karahkallakin voi aloittaa. Lahoava puu ikääntyy kauniisti, joten se voi olla kiinnostava yksityiskohta muuten hoidetussa puutarhassa.

Kantopuutarha voi olla myös taiteellisesti järjestetty osa puutarhaa, jossa kasvit ja lahopuu vuorottelevat harkitusti. Tai se voi olla rytöpuutarha, luonnontilaan jätetty pihan osa, jossa on huolettomasti koottuja risu- ja kaarnakasoja tai pöllipinoja, jotka saavat rauhassa maatua ja rikastaa elonkirjoa.

Kuollut puuaines ei olekaan kuollutta vaan kuhisee elämää ja suojapaikkoja hyönteisille.

Perustaminen

Valitse käytettävä puumateriaali. Se voi olla myös tuoretta, sillä se vanhenee aikanaan ja kauniisti ikääntyessään. Hyvää lahopuumateriaalia ovat rungot ja tukit, suuret kaarnanpalat, tukevat oksankarahkat jne.

  • Asettele puuainekset erikseen tai yhteen kiinnitettyinä. Niistä voi muodostaa kaarevia ”muureja” polkua rajaamaan tai ottaa ainekset osaksi lasten leikkejä tonttumajoineen.
  • Puhdista ylös nostetut kannot juurineen harjaamalla pois kaikki maa-aines.
  • Asettele kannot valitulle alueelle kyljelleen tai ylösalaisin, jolloin itse juuret saavat visuaalisen pääosan. Kannot voi asetella myös juuret alaspäin.
  • Ankkuroi painavat, pystyyn asennettavat puunosat tukevasti maahan, jotta ne eivät aiheuta vaaraa kaatumalla.

Kun kannot, tukit ja muu puuaines on aseteltu omaa silmää miellyttäväksi kokonaisuudeksi, on aika istuttaa kasvit tai täydentää jo olemassa olevia istutuksia.

Havainnekuvaan on lisätty piirroksin kantoja ja saniaisia antamaan ideoita kantopuutarhalle, joka perustetaan olemassa olevalle istutusalueelle.

Osaksi kantopuutarhaa tai sen taustalle sopivat loistavasti alppiruusut, erilaiset havupensaat, japaninkelloterttu, leukotit ja miksei jopa magnolia, atsaleat, pensasmustikat, mikäli paikka ei ole täysin varjossa.

Istuta kasvupaikalle sopivia perennoja kaikkiin mahdollisiin kannonkoloihin ja juurten väleihin, mihin on mahdollista saada kasvualustaa ainakin n. 20 cm. Varjoisilla paikoilla niissä viihtyvät esimerkiksi monet saniaiskasvit, kuten raunioiset ja imarteet.

Kanto ylösalaisin tuo eksotiikkaa kantopuutarhaan.
Sammal on olennainen osa metsäistä kanto- tai lahopuupuutarhaa.
Paahteisessa paikassa kannot ympäröidään oloihin sopivilla kasveilla, kuten tässä mehitähdillä.

 

Taustaa:

Kantopuutarha sai alkunsa Isossa Britanniassa jo 1800-luvun puolessa välissä, jolloin ihannoitiin luonnon kauneutta. Kun samoihin aikoihin saniaiset olivat muotikasveja ja niiden todettiin menestyvän erinomaisesti kantopuutarhoissa, olivat kantopuutarhat ja saniaiset erottamaton parivaljakko.

Puuaines on kaunista kaikissa ikävaiheissaan. Lahopuunakin ne vanhenevat kauniisti ja kukin omalla talvallaan. Varjoisassa ja kosteassa maatuminen on nopeampaa, kun taas auringossa puuaines kuivuu ja ahavoituu. Silti siinäkin lahoaminen edistyy. Lahontaan vaikuttavat myös puulajin kovuus ja koko.

 

Kannon voi jättää puun kaadon jälkeen paikoilleen osaksi pihan ilmettä.
Lasten leikeissä kannot muuttuvat taikamaailmaksi.

Kantopuutarhan hyödyt

Kantopuutarha tuo kuollutta ja hajoavaa puuainesta puutarhoihin, sillä lahopuussa elävät ja viihtyvät toisenlaiset lajit kuin elävissä kasveissa. Pieneliöt, sienet ja bakteerikanta ovat erilaisia ja rikastuttavat siksi puutarhan elonkirjoa. Monimuotoisuus auttaa puutarhaa vastustamaan esimerkiksi tuholaisten hyökkäyksiä, kun pihapiirissä viihtyvät tuholaisten vastapoolina petohyönteiset ja linnut, jotka käyttävät tuholaisia omana tai poikastensa ravintona.

Hyönteiset löytävät kannoista asumukset itsekseenkin, mutta malttamaton tarhuri voi ryhtyä rakennusmestariksi ja porata kantoon hyönteismaailman yksiöitä. Pöllit toimivat yhtä lailla kukkaruukun, lintujen juoma-altaan kuin ihmisten istuskelunkin alustoina.

Meille ihmisille puutarhapuuhastelu auttaa tutkitusti palautumaan stressistä ja kohentamaan mielialaa. Jos mukaan saa lapset rakentamaan keijun tai tontun majoja kantoihin, saavat hekin vastustuskyvyn kannalta tärkeää mikrobialtistusta ja raikasta ulkoilmaa.

Hyönteisten kerrostaloasumista.

Kasveja varjoisaan kantopuutarhaan

Saniaiset:

Tarha-adiantum, Adiantum pedatum

Hirvenkieli, Asplenium scolopendrium

Tummaraunioinen Asplenium trichomanes

Hiirenportaat  Athyrium 

Etelänkampasaniainen, Blechnum penna-marina

Alvejuuret, Dryopteris

Metsäimarre, Gymnocarpium dryopteris

Helmisaniainen, Onoclea sensibilis

Kotkansiipi, Matteuccia struthiopteris

Kallioimarre, Polypodium vulgare

Etelänkampasaniainen, Blechnum penna-marina

Japanin mahoniasaniainen, Cyrtomium fortunei

Härkylät, Polystichum

Nevaimarre Thelypteris palustris

Heinät:

Japaninsarat, Carex morrovii 

Isänvarjosara, Carex siderostica

Hakoneheinä, Hakonechloa

Maanpeittoperennat:

Valkovuokot, Anemone nemorosa

Hämyvuokot, Anemone nemorosa f. caerulea

Taponlehti, Asarum europaeum

Alaskanklaitonia, Claytonia sibirica

Kanadanruohokanukka, Cornus canadensis

Varjohiipat, Epimedium 

Tuoksumatara, Galium odoratum

Sinivuokko, Hepatica nobilis

Hopeatäpläpeipit, Lamium maculatum

Kevätkaionkukka, Omphalodes verna

Varjoyrtti, Pachysandra terminalis

Imikät, Pulmonaria

Hunturikko, Saxifraga cuneifolia

Varjorikko, Saxifraga umbrosa

Posliinirikko, Saxifraga x urbium

Metsäalppikello, Soldanella montana

Rönsytiarella, Tiarella cordifolia

Perhosorvokki, Viola sororia

Metsäorvokki, Viola riviniana

Muita perennoja:

Jaloangervot, Astilbe 

Kilpiangervo, Astilboides tabularis

Rotkolemmikit, Brunnera macrophylla 

Kielo, Convallaria majalis

Maariankämmekkä, Dactylorhiza maculata

Mesiangervo, Filipendula ulmaria

Jouluruusut, Helleborus

Kuunliljat, Hosta 

Käenkaali, Oxalis acetosella

Valeangervot, Rodgersia 

Ängelmät, Thalictrum 

Kolmilehdet, Trillium 

Älä unohda varhaisia sipulikukkia. Ne saavat varjopuutarhassakin usein riittävästi valoa, kun puiden lehdet eivät vielä ole täysikokoisia.