Miten istutat ja hoidat vadelman

Lue, miten vadelmatyypit eroavat toisistaan, miten ne istutetaan, hoidetaan ja leikataan.

Puutarhavadelmat ovat villivadelmaa suurempia, rakenteeltaan kiinteitä ja maukkaita. Marjoja kehittyy toisen vuoden versoihin. Satoa tuottaneet versot kuolevat ja ne poistetaan sadonkorjuun jälkeen, jotta saadaan tilaa uusien versojen kasvulle.

Syysvadelmat kukkivat jo ensimmäisen vuoden versoon, mutta myöhemmin kesällä kuin puutarhavadelma. Raakileet eivät aina ehdi kypsyä, mutta samat oksat tuottavat satoa seuraavana kesänä.

Karhunvatukat ovat mustamarjaisia ja voimakaskasvuisia pensaita, jotka tekevät paljon juurivesoja. Niiden pitkät ja kaartuvat versot muistuttavat köynnöstä. Tästä piikikkäästä lajista on jalostettu vähäpiikkisiä ja piikittömiä lajikkeita. Marjat kypsyvät hitaasti ja tarvitsevat pitkän kasvukauden ehtiäkseen syöntikypsiksi. Usein niitä kasvatetaan suojaisessa, aurinkoisessa nurkkauksessa tai kasvihuoneessa. Karhunvatukoita hoidetaan samaan tapaan kuin teivadelmaa.

Teivadelma on karhunvatun ja vadelman punamarjainen risteytys. Marjat ovat suuria ja pitkänsoikeita. Pensas on voimakaskasvuinen ja kasvattaa pitkät ja kaarevat, piikikkäät versot. Teivadelma viihtyy esimerkiksi lämpimällä seinustalla, josta versot lasketaan talveksi alas kerälle maahan ja peitellään talvisuojamatolla ja/tai havunoksilla.

Teivadelman suuret marjat ovat makeimmillaan vasta tummanpunaisina.
  • Teivadelma istutetaan ja hoidetaan kuten puutarhavadelma.
  • Uusia, pitkiksi venähtäneitä versoja voi lyhentää kasvukaudella. Se lisää näiden versojen seuraavan kauden kukan- ja marjantuotantoa.
  • Keväällä poistetaan edellisenä vuonna marjoneet versot ja paleltuneet kasvinosat. Lumettomina talvina kannattaa juuristokin suojata talvisuojamatolla ja/tai havunoksilla.

Teivadelma ja karhunvatukka eivät irtoa kukkapohjuksesta kypsinäkään kuten muut puutarhavadelmat. Niiden kukkapohjus on pehmeä ja se syödään yhdessä marjan kanssa.

 

Kasvupaikka ja istutus

Puutarhavadelmat tarvitsevat aurinkoisen, lämpimän ja suojaisan kasvupaikan sekä läpäisevän kasvualustan. Jos mahdollista, penkki kannattaa asemoida pohjois–eteläsuuntaan, jolloin oksat saavat maksimaalisesti valoa. Jos pensaita istutetaan useampaan riviin, sopiva riviväli on 2–2,5 m.

Jos perusmaa on tiivistä, kannattaa liikamärkyyttä ehkäistä istuttamalla vadelmat kohopenkkiin:

  • Kaiva kasvualustaksi vähintään 50 cm syvä oja, joka levenee ylöspäin metrin levyiseksi. Täytä se uuden, ravinteikkaan ja kalkitun mullan ja pois kaivetun perusmaan seoksella, mikäli se on multavaa. Voit käyttää lisänä myös omaa kompostia, mikäli sellaista on.
  • Muotoile penkki harjumaiseksi, keskeltä n. 25 cm ympäröivän maan yläpuolelle.
  • Istuta taimet 50 cm:n välein.

Vadelman tuenta

Miksi vadelman versoja tuetaan?

Matalakasvuisia, 1–1,5 m korkeaksi kasvavia vadelmalajikkeita ei yleensä tarvitse tukea.

Tuetut versot

  • saavat paremmin valoa, joten kukkia kehittyy enemmän, sato kypsyy nopeammin ja tekeytyy makeammaksi.
  • helpottavat sadon poimimista.
  • helpottavat satoa tuottaneiden versojen poistamista.
  • kestävät paremmin lumen painon taipumatta.

Miten vadelmapensaat tuetaan?

Yleisimmät tavat vadelmakasvuston tukemiseen ovat V- tai pystytuenta:

  • V-tuenta ohjaa satoversot erilleen kasvuversoista. Satomäärä on tutkimusten mukaan suurempi taimea kohden kuin pystytuennassa.
  • Pystytuennassa riviväli voi olla V-tuentaa kapeampi, jolloin taimimäärää voidaan kasvattaa. Pystytuenta on yksinkertaisempi toteuttaa.

V-tuenta

V-tuennassa tukilangat asennetaan kahdelle korkeudelle.

Versot ohjataan V-mallisesti sivuun rivin molemmille puolille. Versot sidotaan tukilankoihin. Rivin keskelle jää uusille kasvuversoille tilaa kasvaa eivätkä ne ole poimittaessa tiellä.

Pystytuenta

Tukilangat kiinnitetään pensaan kahdelle puolelle.

Pystytuennassa tukilangat kiinnitetään 20–40 cm leveisiin vaakapuihin. Versot saavat vapaasti kasvaa kahden tukilangan välissä. Haluttaessa ne voi myös sitoa tukilankoihin.

Vadelmapensaiden leikkaus

Vadelmat tuottavat sadon toisen vuoden versoihin. Satoa tuottaneet versot leikataan kokonaan pois joko syksyllä tai viimeistään keväällä, sillä ne eivät enää tuota satoa. Satoa tuottamattomat, uudet versot kukkivat seuraavana keväänä. Jos uudet versot ovat kovin pitkiä, niitä voidaan typistää. Versoa jätetään jäljelle vähintään reilu metri.

Syysvadelman leikkaus eroaa hieman puutarhavadelmasta, koska se tuottaa satoa sekä saman että seuraavan vuoden versoihin. Talven aikana kuivahtaneet oksanpäät ja mahdollisesti kypsymättä jääneet raakileet leikataan keväällä pois. Verson alaosaan puhkeavat alkukesällä uudet kukat, joihin sato kypsyy. Nämä versot leikataan sadonkorjuun jälkeen pois.

Vadelman lannoitus ja muu hoito

Lannoita vadelmapensaita keväällä eloperäisillä lannoitteilla.

  • Eloperäiset lannoitteet hoitavat maan kasvua edistävää eliötoimintaa.
  • Jos käytettävissä on kompostia, sitä kannattaa myös levittää humuslisäykseksi.

Kitke rikkakasvit pensaiden juurilta, sillä ne vievät pintajuuriselta vadelmalta kasvuvoimaa.

  • Erityisesti monivuotiset juuririkkakasvit on syytä poistaa käsin mahdollisimman nuorena, jotta ne eivät valloita kasvualustaa.
  • Katteet auttavat pitämään vadelmien alustat puhtaana rikkakasvien siementaimista.

Kastele kuivina kausina, etenkin raakilevaiheessa. Kuivassa marjat jäävät pieniksi.

  • Kastele suoraan juureen, jotta lehdistö pysyy kuivana. Pitkään pysyvä kosteus lehdistössä voi altistaa vadelman härmälle ja muille sienitaudeille.
  • Annostele vettä kerralla runsaasti, jotta vesi imeytyy pintaa syvemmälle juuristoon. Samalla juurten kasvu ohjautuu syvemmällä, jolloin pensaat jatkossa sietävät kuivia kausia paremmin.
  • Kun maa on kostunut syvältä, pidä kastelutaukoa, kunnes se jälleen kuivahtaa.