Näin saat kirsikkapuusi kukoistamaan
Saat kirsikkapuusi kukoistamaan, kun huomioit niiden istuttamisessa ja hoidossa muutaman tärkeän seikan. Silloin puustasi kasvaa hyvinvoiva ja vaivoja vastustava, vahva hedelmä- ja koristepuun. Koristekirsikat ja hedelmää tuottavat puut istutetaan samaan tapaan.
Tässä artikkelissa kerrotaan kirsikkapuun
Kirsikkapuun kasvupaikan valinta ja istutus
Kirsikkapuulle valitaan tontin valoisin ja lämpimin kasvupaikka. Aurinkoisessa kasvupaikassa kukkia kehittyy runsaasti ja hedelmät kypsyvät makeiksi. Koska kirsikkapuut kukkivat varhain, niiden pölytykselle on eduksi, että kasvupaikka on tuulilta suojattu. Tyynessä myös varhaisimmat pölyttäjät ovat liikkeellä ja löytävät kukat helpommin.
Talvehtimisessa ongelmia voi joskus aiheuttaa se, että kirsikkapuiden nestevirtaukset käynnistyvät keväällä varhain. Jos sen jälkeen tulee kylmiä kausia, saattaa seurauksena olla vaurioita. Suojaisa kasvupaikka tasaa lämpötilojen vaihtelun haitallisia vaikutuksia.
Kumpuistutus
Mikäli valittu kasvupaikka ei ole riittävän läpäisevää, kirsikkapuun voi istuttaa laajaan kumpuun. Kummun leveys tulisi olla 2-3 metriä ja keskellä korkeus n. 20 cm. Läpäisevyyttä voi testata kaivamalla kuopan ja kaatamalla sen täyteen vettä. Veden pitäisi pikkuhiljaa valua perusmaahan – ei nopeasti lorahtamalla mutta se ei saa jäädä kuoppaan seisomaankaan.
Oikea istutussyvyys
Kuten muutkin lehtipuut, myös kirsikkapuut istutetaan pintaan. Se tarkoittaa, että juurenniskan (kohta, jossa runko muuttuu juuristoksi) pitää jäädä samaan tasoon maan pinnan kanssa. Usein oikea istutussyvyys on sama kuin puun kasvatusastiassa. Korkeintaan 2-4 cm uutta multaa tulee juuripaakun päälle varmistamaan, ettei paakku jää pullottelemaan ympäröivää maata korkeammalle. Liian syvään istutetut lehtipuut juurtuvat huonosti ja liian korkealle istutettuina juuripaakut kuivahtavat yläkautta nopeasti, vaikka ympäröivä multa olisikin kosteaa.
Laadukas, elävä kasvualusta
Istutettaessa käytetään runsaasti ravinteikasta uutta multaa, jossa on kalkitus ja lannoitteet ovat valmiiksi kohdillaan. Esimerkiksi pusseissa myytävät puutarhamullat sopivat tarkoitukseen hyvin. Mikäli istutuskuopasta kaivettu maa-aines on kohtuullisen multavaa, sitä kannattaa sekoittaa kasvualustan joukkoon. Sieltä tulevat hyödylliset bakteerit, pieneliöt ja sienirihmastot kasvualustaan mukaan. Ne ovat tuiki tarpeellisia puun juurtumisen ja kasvun edistäjiä.
Tuenta
Kirsikkapuu tuetaan paikalleen tukikepein. Kepit asennetaan kovaan maapohjaan, jotta ne pitävät rungon alaosan paikoillaan. Näin juurtuminen edistyy tasaisesti eivätkä hennot uudet juuret katkeile puun heilahdellessa tuulessa. Tuentasidokset eivät kuitenkaan saa estää latvan normaalia heilahtelua tuulessa. Latvan liike karaisee juuristoa kasvamaan kestäväksi ankkuriksi, joka pitää puun tulevina vuosina paikoillaan.
Kirsikkapuiden lannoitus
Jos kirsikkapuu on istutettu ravinteikkaaseen multaan keväällä, ensimmäisen kerran kevätlannoitusta annetaan aikaisintaan seuraavana tai sitä seuraavana keväänä. Syyslannoitteen sen sijaan voi antaa jo ensimmäisen elokuun aikana. Jos puu istutetaan syksyllä, ensimmäinen lannoitus on seuraavan vuoden syyslannoitus.
Kirsikkapuut ovat kalkinsuosijoita ja pitävät lähellä neutraalia olevasta maan pH-arvosta (pH 6,5–7). Puita voidaankin kalkita kevyesti vaikka vuosittain. Kalkkipusseissa on annosteluohjeet, joita kannattaa aina noudattaa, sillä kalkita voi liikaakin. Sopiva pH-arvo auttaa puuta ottamaan maassa olevia ravinteita hyötykäyttöön. Mutta muutoin lisäravinteiden antamisessa on oltava maltillinen ja varottava eritoten voimakasta typpilannoitusta, sillä typen kiihdyttämä voimakas kasvu voi heikentää kirsikkapuiden talvehtimista. Hyviä kevätlannoitteita ovat esimerkiksi marjalannoitteet, joissa typen määrä on kirsikkapuille sopiva.
Syyslannoite on typetön, kasvua hillitsevä ja kasveja talveen valmistava tuote. Sen sisältämä fosfori edistää kukka-aiheiden kehittymistä ja varmistelee näin tulevan vuoden kukintaa. Jotta syyslannoite toimii tarkoitetulla tavalla, on se annettava ajoissa, jo elokuun alkupuolella eikä vasta syksyllä.
Kirsikkapuiden leikkaaminen
Kirsikkapuiden leikkaamisessa on syytä olla varovainen ja ryhtyä toimeen ajoissa, sillä paksun oksan leikkaaminen jättää suuren haavan ja voi heikentää puuta ja altistaa sen erilaisille vaivoille, kuten esimerkiksi kumivuodolle. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että maksimissaan 5 cm:n paksuisia oksia voi poistaa tai lyhentää, mutta mieluummin se tehdään ennen kuin oksat ovat noinkaan paksuja.
Ylipäätään leikkaamisen tarve on aika vähäinen. Väärään suuntaan, esimerkiksi puun sisään kasvavat ja toisiaan hankaavat oksat poistetaan nuorina. Kuivat ja vaurioituneet oksat poistetaan sekä myös maasta mahdollisesti ilmestyvät juurivesat kokonaan.
Hapankirsikat eivät juuri muuta leikkaamista tarvitse. Mutta jos puuta halutaan pitää matalana sadon korjuun helpottamiseksi, on työhön ryhdyttävä jo ennen kuin puu on liian korkea ja typistettävä ylöspäin kasvavia oksia, kun ne ovat vielä nuoria.
Myös makeakirsikat saattavat tarvita kasvua ohjaavaa leikkaamista. Esimerkiksi rotevan kasvun vuoksi voi joutua keventämään oksia. Ohjaava leikkaaminen on aina arvioitava puukohtaisesti, joten yleispäteviä neuvoja on vaikea antaa.
Jos leikattavaa jostain syystä on paljon, on työ jaettava usealle vuodelle. Mitä pohjoisempana kirsikkapuu kasvaa, sitä herkempi se on leikkauksen rasituksille. Makeakirsikat ovat arempia leikkauksille kuin hapankirsikat. Toinen nyrkkisääntö voisikin olla, että on parempi leikata muutama sormenpaksuinen oksa kuin yksi ranteenpaksuinen.
Oikea leikkaamisaika on tärkeä
Kirsikkapuiden oikea leikkaamisajankohta jakaa mielipiteitä. Kotipuutarhassa paras hetki on heinäkuussa tai elokuun alussa. Turvallinen hetki on myös heti sadonkorjuun jälkeen, mutta silloin ei pidä viivytellä. Kun leikataan ajoissa, leikkauspinnat ehtivät kuivua ja parantuminen edistyä riittävästi ennen syksyn kosteudessa leviäviä itiötauteja ja tietenkin ennen talven tuloa.
Keväällä kirsikkapuita ei pidä leikata, sillä keväisin runsas nestevuoto voi kuivattaa puuta. Kevättalvi sen sijaan olisi sikäli hyvä leikkausaika, että sienitaudeista ei ole pelkoa. Mutta voi olla vaikeaa tietää, milloin talven pakkaset ovat sopivasti ohi ja kuitenkin nestevirtauksen käynnistymiseen vielä riittävästi aikaa, jotta leikkauspinnat ehtivät kunnolla kuivahtaa ennen virtauksen käynnistymistä. Nesteethän alkavat virrata jo paljon ennen kuin alkavan kasvun merkkejä on silmämääräisesti nähtävissä. Näistä syistä suosittelemme kesäleikkausta.
Ongelmia
Paras keino kaikkien kirsikkapuun ongelmien torjunnassa on pitää puu mahdollisimman hyväkuntoisena. Silloin se kykenee parhaiten vastustamaan tautien ja tuholaisten hyökkäyksiä. Hyväkuntoinen puu myös kestää parhaiten kohtaamansa vaivat.
Puu kasvaa vahvaksi, kun se on huolella istutettu sille suotuisaan kasvupaikkaan ja sopivaan kasvualustaan. Kun se vielä saa kosteutta sopivasti, jotta se kasvattaa juurensa syvälle ja ravinteita kohtuudella, on kirsikkapuulla erinomaiset mahdollisuudet hyvään ja pitkään elämään.
Kaikesta huolimatta pulmia voi tulla eteen:
Kirsikkakirva
Kirvat lisääntyvät alkukesällä ja asettuvat uusimpiin versoihin ja niiden kärkiin. Kirsikkakirvat ovat mustia, joten ne ovat kohtalaisen helposti havaittavissa. Niitä on kuitenkin tarkkailtava säännöllisesti, sillä kirvat asettuvat usein lehtien alapinnalle piiloon katseilta.
Lisääntyessään hillitsemättä kirvat käpristävät lehdet ryhelmiksi. Vakiintunut puu kestää kirvojen imennän varsin hyvin, mutta varsinkin nuoresta puusta ne kannatta torjua joko sormin pyyhkäisemällä, vesisuihkulla tai pyretriinipohjaisella torjunta-aineella.
Haulitauti
Sateisina ja kosteina kesinä saattaa esiintyä haulitautia. Sen oireena ovat aluksi pienet, pyöreät, ruskettuvat läiskät lehdillä, jotka voivat yhdistyä suuremmiksi laikuiksi. Lehdet reikiintyvät laikkujen kohdalta ja voivat irrota myöhemmin.
Tauti ilmaantuu onneksi yleensä vasta loppukesällä, jolloin kasvu muutenkin pysähtyy eikä yleensä ole puulle kohtalokas. Aivan nuoret puut voivat vaurioitua herkemmin, koska niiden lehtipinta-ala on vielä pieni.
Torjuntakeinot ovat vähissä. Kosteuden haihtumista lehdistöstä voi auttaa pitämällä latvuksen ilmavana tarvittaessa leikkauksin. Onneksi haulitauti ei esiinny joka vuosi yhtä voimakkaana.
Versomuumiotauti
Versomuumiotauti on itiötauti, joka voi tartuttaa keväällä nuoria versoja ja kukkia. Ne lakastuvat ja säilyvät puussa seuraavaan kevääseen. Taudin vioittamissa oksissa voi esiintyä myös kumivuotoa.
Sieni säilyy sairaissa kasvinosissa, joten ne ja ainakin 10 cm tervettä oksaa poistetaan pikimmiten ja hävitetään sekajätteessä.
Muista desinfioida leikkausvälineet, jotta tauti ei siirry muihin kasveihin. Myöhemmin kesällä kasvavia versoja tauti ei sairastuta.
Kumivuoto
Kumivuotoa voi ilmaantua kuoren, silmujen tai joskus jopa hedelmien vioittumaan, josta tihkuu sitkeää, hyytelömäistä nestettä.
Kumivuoto ei ole kasvitauti. Se on oire, joka kertoo esim. pakkasvauriosta, sopimattomasta kasvupaikasta, voimakkaasta leikkaamisesta tai talvehtimisongelmasta. Hyytelömäinen erite suojaa haavapintaa eikä sille tarvitse tehdä mitään. Jos puu on altis kumivuodolle, ainakin puun leikkaamista kannattaa minimoida.
Linnut
Linnut pitävät punastuvista kirsikoista ja saattavat popsia ne, kun vielä odottelet, että hedelmät ehtivät kypsyä täysin. Marjojen suojaaminen ei ole helppoa, varsinkaan jos puu on kasvanut korkeaksi. Matalakasvuisen tai matalana pidetyn kirsikkapuun tai pensaskirsikan ympärille voi virittää leveän varjostuskankaan ja sitoa sen alhaalta pussiksi runkoon kiinni.
Varjostuskangasta voi tarvittaessa leventää harsimalla kaksi palaa yhteen. Kangas voi muutamalla päivällä hidastaa hedelmien kypsymistä, mutta ainakin ne säilyvät puussa poimintaan asti.
Rastasverkko ei ole kovin suositeltava suoja, sillä sen levittäminen ja poistaminen puun latvan yli on hankalaa ja saattaa vioittaa oksia. Verkkoon saattaa myös jäädä lintuja kiinni. Niiden irrottaminen on erityisen vaikeaa varsinkin korkealta latvasta.
Talvi, kevät
Varsinkin nuoret puut kannattaa huolellisesti suojata jyrsijöiltä talven ajaksi. Jos alueella on myyriä, verkkosuojuksen pitää olla todella tiheäsilmäinen (esim. 1 x 1 cm) seulaverkko, sillä ne mahtuvat läpi, jos niiden pää mahtuu verkon silmästä läpi. Kauriiden ja peurojen torjuntaan tarvitaan niin korkea ja koko latvuksen ympäri ulottuva, etteivät ne ulotu verkon yli oksiin. Rusakot ylettyvät myös yllättävän korkealle kahdelle jalalle noustessaan, varsinkin keväisen hankikannon päältä.
Talvehtimisessa ongelmia voi joskus aiheuttaa se, että kirsikkapuiden nestevirtaukset käynnistyvät keväällä varhain. Jos sen jälkeen tulee kylmiä kausia, saattaa seurauksena olla vaurioita. Myös vuorokauden sisällä vaihtelut voivat olla suuria, kun aurinko nostaa lämpötilaa tummassa rungossa ja yöllä pakkasta voi olla reippaasti. Lämpötilojen nopea sahaaminen voi vaurioittaa puuta aiheuttamalla halkeamia puun kuoreen. Vaalea hallaharso tasaa jonkin verran vuorokauden sisäisiä lämpötilan vaihteluita.
Julkaistu 4.4.2026