Vihannesten taimet

Vihannesten taimien valikoimamme koostuu pääosin kotimaisten tuottajien taimista, joista osa on kasvatettu luonnonmukaisesti. Taimet ovat myynnissä kevätkaudella ja valikoimat vaihtelevat sesongin aikana päivittäin ja myymälöittäin saatavuuden mukaan.

Esimerkkejä valikoimamme vihannesten taimista:

LajikeKuvausKuva
Chili

Chili on maustevihanneksena monikäyttöinen monine mietoine ja tulisine lajikkeineen. Chilin sisältämä kapsaisiini tuottaa polttavan suutuntuman, joka on leimallista erityisesti Meksikon, Intian ja Thaimaan ruokakulttureissa

  • Tarvitsee ehdottomasti lämpöä, joten kasvatetaan usein lasitetulla parvekkeella, sisällä ikkunalaudalla tai kasvihuoneessa.
  • Sisällä kasvatettuna on huolehdittava pölytyksestä. Se onnistuu tärisyttämällä kevyesti kukkaoksia tai pyöräyttämällä sivellintä kukasta kukkaan.
  • Tasainen kastelu ja lannoitus.
  • Talvehtii sisällä, jos valoa on riittävästi. Olot eivät talvella ole useinkaan ihanteelliset, joten tuholaiset iskevät helposti.
Kaalit

Kaaleja arvostetaan ravinteikkaina ja kuitupitoisina kasviksina. Niiden sulavuutta parantavat hapattaminen ja mausteyrtit, kuten kumina, meirami, timjami ja minttu.

  • Tarvitsevat runsaasti vettä, ravinteita ja kasvutilaa ympärilleen.
  • Vuoroviljely suositeltavaa. Samalla paikalla ei seuraavana vuonna kasvateta myöskään retiisiä, retikkaa, lanttua tai naurista.
  • Sietävät kylmää. Kukkakaali ja parsakaali on poimittava ennen yöpakkasia, muita voi mainiosti kerätä vielä senkin jälkeen.
  • Tuottavat hyvin satoa viileinä ja sateisinakin kesinä.
  • Varhain satoikään tulevat kesäkaalit käytetään tuoreeltaan. Myöhäiset lajikkeet säilyvät pitkään viileässä.
  • Hapattaminen on uudelleen suosioon noussut, perinteinen tapa säilöä kaaleja.
Kurkut

Avomaankurkut ja pitkäkurkut kuuluvat kotitarhurin herkkuvihanneksiin, sillä lyhyt matka korjuusta ruokapöytään säilyttää maun herkullisimmillaan.

  • Paljon lämpöä tarvitsevina kurkuille varataan puutarhan lämpimin paikka.
  • Istutettaessa taimina kohdellaan hellävaraisesti, etteivät herkät juuret vahingoitu. Jos näin käy, kasvi jurottaa aikansa ja sato viivästyy.
  • Tarvitsevat paljon vettä. Epäsäännölliset kosteusolosuhteet voivat aiheuttaa kitkeryyttä makuun.
  • Sato on maukkaimmillaan nuorena, jopa keskenkasvuisena.
  • Avomaankurkut sopivat pitkäkurkkujen lailla tuorekäyttöön, mutta ovat suosittuja kotisäilönnässä. Säilöntään (mauste- ja suolakurkut, hapattaminen) sopivat myös kitkeröityneet tai liian suuriksi kasvaneet yksilöt.
  • Kurkkuja voi pakastaa soseena tai mehuna. Sose sopii mm leivontaan, kylmiin ja kuumiin keittoihin ja tsatsikiin.
Kurpitsat

Kurpitsaperheestä löytyy varmasti jokaiselle oma suosikki. Ne jakautuvat tuoreena käytettäviin kesäkurpitsoihin ja pitkää säilytystä kestäviin talvikurpitsoihin. Molemmista ryhmistä löytyy kokeiltavaa monenmoista.

  • Kurpitsat vaativat ravinteikkaan maan, paljon lämpöä, kosteutta ja tilaa ympärilleen. Kasvatetaan samaan tapaan kuin kurkut.
  • Kesäkurpitsat poimitaan nuorina, keskenkasvuisinakin, jolloin ne sopivat tuorekäyttöön mm salaateissa, leivän päällä ja pikapaistettuina makupaloina.
  • Suuriksi kasvaneet kesäkurpitsat sopivat myös patoihin, keittoihin, paistoksiin, hilloihin, leivontaan…
  • Talvikurpitsat kasvatetaan isoiksi ja käytetään kypsennettyinä tai säilöttyinä. Herkullisia ovat esimerkiksi uunissa kypsennetyt kurpitsalohkot, jotka sopivat sellaisenaan lisukkeeksi tai sosesopan pohjaksi. Ne ovat herkkua myös padoissa ja risotoissa.
  • Talvikurpitsan siemenet ovat herkullinen hivenaineiden ja kuidun lähde. Paahdettuina ja kevyesti suolattuina makupaloina ne maistuvat sellaisinaan tai salaattiin ripoteltuna.
Lehtiselleri

Lähes itsekseen kasvava lehtiselleri on rapeavartinen vihannes, joka tuo myös mausteista täyteläisyyttä ruokaan. Se on kotipuutarhassa verrattain harvinainen, vaikka ansaitsisi suuremmankin suosion.

  • Tiheä istutus edesauttaa rapeuden kehittymistä ja pituuskasvua. Sopiva istutusväli on 20 cm.
  • Tarvitsee voimakkaan maan. Jos ruohosilppua on käytettävissä, kannattaa sitä säännöllisesti lisätä katteeksi ravinteita tuomaan.
  • Korjataan hyvissä ajoin ennen pakkasta katkaisemalla juurenniska niin alhaalta, että lehtikimppu pysyy koossa.
  • Lehtiosa leikataan pois ja kuivataan tai pakastetaan yrttikäyttöön. Varret säilyvät jääkaapissa useita viikkoja, mutta ne voi myös pakastaa viipaloituna.
  • Tuorekäyttöön salaateissa, dippivihanneksena; kypsennettynä muhennoksissa, keitoissa, tomaattipohjaisten pastakastikkeiden osana.
Maissi

Lämpiminä kesinä maissin kasvatus sujuu eteläisimmässä Suomessa. Sitä voi kokeilla yksittäisenäkin koristekasvien joukossa, sillä se on itsekin komea ja suuri kasvi.

  • Tarvitsee lämpimän ja suojaisen kasvupaikan sekä voimakkaan ja ilmavan maan, jotta juuristo kasvaa riittävän rotevaksi.
  • Maissin latvassa kasvavat kukat pölyttävät alemman emikukan, johon tähkä kasvaa. Kun pölytys onnistuu, kasvaa tähkä täyteläiseksi. Huonosti pölyttyneest tähkästä puuttuu siemeniä tai se kehittyy ylipäätään huonosti.
  • Satokypsä tähkä on makea ja mehukas. Se käytetään heti, sillä maku heikkenee säilytyksessä tai liian pitkään kasvaessaan. Oikea hetki sadonkorjuulle on, kun tähkän kärki suojuslehtien päältä tunnusteltaessa muuttuu tylpäksi. Ylikypsä tähkä on mauton.
  • Maissilla herkutellaan keitettynä voisulan kera tai grillattuna mausteöljyllä siveltynä. Tuore tähkä kypsyy nopeasti.
  • Maissia voi pakastaa ryöpättynnä joko kokonaisena tai siemenet irrotettuina.

    Mangoldi

    Helppo kasvattaa ja palkitsee aina runsaalla sadolla, jota voi käyttää kaikenlaisissa ruuissa, joissa muutenkin vihanneksia käytetään. Suurien, poimullisten lehtiensä ja napakan kasvutapansa vuoksi se sopii koristekasvienkin joukkoon. Vihanneskasvien parhaimmistoa siis.

    • Kylvetään jo varhain avomaalle tai taimena istutettuna hieman myöhemmin. Taimiväli 20–25 cm.
    • Satoa poimitaan varsi kerrallaan heti, kun lehdet alkavat saavuttaa täyden kokonsa. Poimitaan kuten raparperi vääntämällä uloimpia varsia maanrajasta.
    • Lehtiä käytetään kuten pinaattia ja se sopii keittoihin, muhennoksiin, kastikkeisiin, sämpylöihin ja vaikka lettuihin tai lasagnekastikkeeseen.
    • Lehtiruoteja käytetään keittoihin, paistoksiin, patoihin tai vaikkapa parsan tavoin keitettynä voisulan kanssa.
    • Sekä lehdet että lehtiruodit pakastetaan ryöpättyinä.
    Munakoiso

    Tämä tomaatin ja paprikan sukulainen sopii hyvin kasvatettavaksi ikkunalla tai lasitetulla parvekkeella, sillä viileässä taimien kasvu häiriintyy. Munakoisoa kannattaa kokeilla kauniiden, nukkapintaisten lehtiensä ja vankan kasvutapansa vuoksi, vaikka sato ei aina onnistuisikaan.

    • Kypsyy hitaasti ja vaatii paljon tasaista lämpöä. Myös säännöllisestä kastelusta on huolehdittava, sillä isot lehdet haihduttavat paljon.
    • Munakoison voi huoletta poimia keskenkasvuisenakin, jos kesä ei jaksa kasvattaa sitä täyteen kokoonsa.
    • Käytetään kypsennettynä kaikenlaisissa vihannesruuissa, kreikkalaisessa moussakassa, grillattuina viipaleina mausteöljyssä siveltynä ja marinoituna kylmissä alkupaloissa.
    Paprikaa

    Vihannespaprikan maku on makea ja mieto, sillä se ei sisällä tulisuutta aiheuttavaa kapsaisiinia. Vihanneksen värit, muodot ja kokokin vaihtelevat lajikkeen mukaan. Kotiviljelyssä suosiotaan ovat kasvattaneet mm. pienet, ns. napostelupaprikat.

    • Paprika tarvitsee lämpöä, tasaista kosteutta ja maltillista, mutta säännöllistä lannoitusta.
    • Kasvatetaan yleensä kasvihuoneessa, lasitetulla parvekkeella tai ikkunalaudalla, joten pölytyksen onnistumisesta on huolehdittava tärisyttämällä kukkivia oksia varovaisesti tai pölyttämällä käsin pikku pensselillä.
    • Vihreänä vielä raaka, mutta silti jo käytettävissä. Maku paranee vihanneksen kypsyessä ja saadessa lajikkeelle ominaisen punaisen, keltaisen, oranssi tai mustan värin.
    Parsa

    Parsa on alkukesän herkku, jonka viljely vaatii kärsivällisen kasvattajan, sillä ensimmäistä satoa saa odottaa muutaman vuoden. Katso viljelyohje tästä. Silti viljely kannattaa, sillä juuri poimittu parsa lyö aina laudalta kaupasta ostetun. Loppukesällä parsakasvusto on udunomaisen kaunis ja ilmava koristekasvi.

    • Syvämultainen, läpäisevä kasvualusta aurinkoisella ja suojaisalla paikalla on parsalle sopiva. Loppukesällä kasvusto on 2–3 m korkea, joten tämä on syytä ottaa huomioon paikkaa valittaessa.
    • Muutaman taimen voi hyvin istuttaa myös perennaryhmän taustalle, jos varsinaiselle parsapenkille ei ole tilaa tai tarvetta.
    • Vihreän parsan kasvattaminen on helppoa: satoa poimitaan maan rajasta terävällä veitsellä katkaisemalla, kun reilun vaaksan verran vartta on puskenut maasta ja nuput ovat napakasti kiinni.
    • Vihreää parsaa ei tarvitse kuoria. Tarvitaan vain nopea kypsennys kiehauttamalla tai grillaamalla. Nuoret versot sopivat salaatteihin viipaloituna kypsentämättöminäkin.
    • Satoa poimitaan vain alkukesästä. Loppukesän kasvuston annetaan vahvistua, kasvattaa juuristoa ja koristaa puutarhaa. Kukkivat oksat sopivat loppukesän kukkakimppuihinkin.
    Purjo

    Purjo antaa satoa vasta syysmyöhällä, mutta pitää sisällään maan mainion vitamiinipommin. Rautaa, A- ja C-vitamiinia ja kivennäisaineita on etenkin kasvin vihreissä osissa, jotka kannattaakin hyödyntää tarkkaan.

    • Tarvitsee pitkän kasvukauden, mutta ei onneksi ole kovin kylmänarka. Hallalta taimet pitää kuitenkin suojata.
    • Vahva, kuohkea ja hikevä, savensekainenkin maa on purjolle tarpeen. Lisälannoituskin on kasvukaudella tarpeen, jotta ne kasvavat pitkiksi  ja vantteriksi.
    • Taimet kannattaa istuttaa vakoon, jolloin ne on helppo mullata, kunhan pääsevät kasvuun. Jos purjoihin halutaan valkoista, miedonmakuista osaa, on multaus tehtävä vielä pari kertaa myöhemmin.
    • Purjo korjataan vasta vähän ennen talven tuloa, sillä se kasvaa lihavimmilleen myöhään.
    • Purjot säilyvät viileässä kellarissa turpeeseen peiteltyinä.
    • Pakastettaessa ryöppäystä ei tarvita, purjot halkaistaan, pestään ja silputaan suoraan pakastuspurkkiin.
    • Raakana purjo on maukasta salaateissa ja voileivillä. Kypsennettynä se sopii kaikkiin ruokiin, joihin sipuliakin käytetään.
    Tomaatti

    Tomaatti-intoilijaa hemmotellaan lajikerunsaudella: on pientä, suurta ja jättiä; pyöreää, soikeaa, litteää ja päärynämäistä; punaista, keltaista, oranssia, raidallista ja mustaa variaatiota.

    • Tomaatti tarvitsee valoa, lämpöä, tasaista kosteutta ja säännöllistä, mutta silti maltillista lannoitusta.
    • Pensasmaisista, pienikokoisiksi jäävistä lajikkeita ei tarvitse poistaa ainakaan kaikkia varkaita (sivuoksia). Suurikasvuisista runkotomaateista ne poistetaan. Katso vinkit lajikkeen valintaan ja kasvatukseen tästä.
    • Hedelmät korjataan sitä mukaa kun ne kypsyvät. Syksyllä viimeiset vihreät punertuvat pöydälläkin huoneenlämmössä.
    • Vihreät tomaatit voi myös käyttää etikkasäilykkeinä tai hillokkeina.
    Uudenseelanninpinaatti eli lamopinaatti

    Voimakkaasti haaroittuva ja reheväkasvuinen lamopinaatti tuottaa satoa koko kesän ajan. Se täydentää harvalukuista, jo alkukesällä poimittavaa vihanneslajistoa. Pari – kolme tainta riittää yleensä perheen tarpeisiin.

    • Hallanarkana istutetaan ulos vasta yökylmien mentyä.
    • Tarvitsee vähintään puoli metriä tilaa ja voimakkaan maan.
    • Lehtiä otetaan käyttöön latvomalla versoja heti, kun ne alkavat kunnolla kasvaa. Latvominen haaroittaa ja tuuheuttaa kasvia. Satoaika jatkuu myöhään syksyyn.
    • Lamopinaattia käytetään ryöpättynä pinaatin tapaan muhennoksissa, keitoissa, kastikkeissa, letuissa jne.
    • Ryöpätyt lehdet voi pakastaa.

      Valkosipuli

      Jo lähes välttämättömän mausteen asemaan noussut valkosipuli on helppo kasvatettava, mutta vaatii pitkän kasvukauden. Se on sekä ravintoarvoiltaan että terveysvaikutuksiltaan yksi parhaimmista vihanneksista.

      • Syvään muokattu, hyvin voimakas maa ja valoisa kasvupaikka antavat valkosipulille hyvät lähtökohdat. Kesällä tarvitaan lisälannoitusta tai vaikkapa ruohosilpun säännöllistä lisäämistä katteeksi.
      • Kastelu on sipulin kasvulle tarpeellista kuivina kausina, etenkin alkukesästä.
      • Sopii kaikkeen ruuanlaittoon pieninä ja suurina määrinä. Maku on voimakkaimmillaan murskattuna, lempeämpi terävällä veitsellä viipaloituna. Kypsennys, erityisesti pitkä kypsennys, pehmentää sen makua.

        Vesimeloni

        Vesimelonin kasvatus on oloissamme ehkä hifistelyä, mutta onnistuessaan palkitsevaa. Mikäpä olisi parempaa kuuman kesäpäivän viilentäjänä kuin jääkaappikylmät, oman maan melonit.

        • Taimet istutetaan yleensä kasvihuoneeseen, mutta jos ulkona on lämmin, suojaisa ja valoisa kasvupaikka, kasvavat ne auringon suorassa valossa makeimmilleen.
        • Taimia käsitellään istutettaessa varoen, sillä ne pahastuvat kovakouraisista otteista ja alkavat hidastella kasvussaan.
        • Kastellaan kohtalaisen runsaasti koko kasvukauden ajan.
        • Pölytyksestä on huolehdittava tarvittaessa vaikka siveltimellä pölyttämällä. Emikukan tunnistaa kukan alla olevasta pyöreästä pallerosta, joka on hedelmän alku.
        • Meloni on korjuukypsä, kun kasvu pysähtyy ja ääni sitä kopistellessa muuttuu kumahtavaksi. Aikaa tähän menee kukinnasta 1,5–2 kk.