Keittiöpuutarhan perustaminen









































































Tosiviljelijä kasvattaa kasvimaallaan talven ruuat. Ruokahifistelijä opettelee uutta ja taikoo viimeisen silauksen keittiönsä makuihin. Herkuttelija nauttii tuoreudesta, joka saavutetaan vain kasvisten lyhyellä matkalla kasvimaalta ruokapöytään. Kokeilijalla on viljelyssä sitä sun tätä eikä sadon määrä ole aina niin oleellista. Tärkeintä on tehdä, oppia ja valita kokeilluista omat suosikit, jotka jäävät kenties pysyvästi oman keittiöpuutarhan lajeiksi.

Keittiöpuutarha ei ole enää loputon työsarka, vaan jokainen tekee sen oman näköisekseen. Siellä puuhaillaan juuri niin paljon kuin huvittaa, mutta ei enempää. Tämä onnistuu helposti, kun ensin hieman suunnitellaan.

 

Paikan valinta

Yrtit, vihannekset ja salaatit rakastavat aurinkoa ja kasvavat maukkaimmilleen auringon lämmön avulla. Mutta vähemmälläkin pärjää, jos ihanteellisen valoisaa paikkaa ei puutarhasta löydy. Erityisesti yrtit ovat kiitollisia kasvatettavia puolivarjossakin, sillä monet niistä ovat tarpeiltaan vaatimattomia.

Jos aurinkoinen sijainti on lisäksi tuulensuuojainen, jossa vesi ei seiso, on hyötytarhan menestys jo varsin varmaa. Jos paikka on liian vettä pidättävä, voi sitä parantaa salaojittamalla ja rakentamalla kohopenkin. Kohopenkki on siinäkin mielessä hyvä ratkaisu, että kasvatusalustaan saadaan kätevästi lisäsyvyyttä. Erityisesti suurikokoiset yrtit, kuten lipstikka ja monet juurekset, kuten porkkanat, palsternakat ja mustajuuret tarvitsevat syvämultaisen kasvupaikan tuottaakseen laadukkaan sadon.

 

Perustamistyöt

Pohjamaasta poistetaan rikkaruohot ja niiden juuret. Erityisesti monivuotisten rikkaruohojen juuret on syytä poistaa huolellisesti, sillä niistä voi muutoin muodostua pysyvä riesa. Tämä on kärsivällisyyttä vaativa työvaihe, mutta vaivannäkö palkitaan jatkossa hoidon helppoutena.

Tiivistä tai savista maata kevennetään hiekalla ja turpeella. Eloperäistä ja hyvää maanparannusainetta on kompostimulta,  jota lisätään perusmaahan, mikäli sitä on saatavilla. Kalkkia ja lannoitetta lisätään maan muokkauksen yhteydessä. Hyviä lannoitevalintoja ovat esimerkiksi kasvimaalannoitteet. Lannoitepurkin kyljessä olevia ohjeita on annostelussa syytä noudattaa. Luonnonmukaisen puutarhamullan lisäys on myös hyvä tapa parantaa humus- ja ravinnepitoisuutta.

Maa-aineksen silmämääräinen arviointi on syytä tehdä, vaikka se ei ole mitenkään varma menetelmä ravinnetilanteen arvioimisessa. Harrastaja-puutahuri pärjää sillä kuitenkin pitkälle.

 

Tee lapiotesti:

  • Kaiva kuoppa, jonka syvyys on vähintään sama kuin kasvimaalla tarvittava syvyys.
  • Ota kuopan laidasta pistolapiolla ohuehko siivu koko kuopan syvyydeltä ja tarkastele näitä seikkoja:
    • Jos lapio tunkeutu maan läpi helposti, on maa kuohkeaa. Ilmava multa tuouksuu raikkaalle mullalle, mutta tiivis ja hapeton usein ummehtuneelle.
    • Tasalaatuisen multakerroksen pitää olla vähintään 20-30 cm syvä. Jos siinä on kerroksia tai tiiviitä kokkareita, maan laatu ei ole tasaista. Juurekset tarvitsevat vielä tätäkin syvemmän, hyvälaatuisen maan.
    • Multa-aines on hyvässä maassa rakenteeltaan murumaista ja mahdolliset kokkareet hajoavat helposti.
    • Jos multa on väriltään tummaa, siinä on runsaasti tarpeellista humusta.
    • Riittävän läpäisevässä maassa kuoppaan kaadettu vesi imeytyy nopeasti pohjamaahan. Tiiviissä se jää kuoppaan seisomaan pidemmäksi aikaa.
    • Hyvässä mullassa on lieroja ja muita eliöitä.

 

Istutussuunnitelma

Luonnollisesti kasvivalinnat tehdään omien mieltymysten mukaan. Onnistumiskerroin paranee, kun otetaan huomioon myös kasvupaikan olosuhteet. Tässä muutama vinkki suunnittelun pohjaksi:

  1. Jos valoa on niukasti ja maaperä kosteutta keräävä, suositaan kasveja, joilla on näissä oloissa menestymisen edellytyksiä. Esimerkiksi liperi, persilja, salvia, ruohosipuli, lehtisalaatti ja mangoldi ovat tällöin otollisempia valintoja kuin timjamit, mäkimeiramit, basilikat ja rosmariini, jotka kärsivät helposti liiasta märkyydestä tai valon ja lämmön puutteesta.
  2. Syvää ja kuohkeaa multaa (30–40 cm) tarvitsevat pitkät juurekset, kuten porkkana ja palsternakka, kun taas matalammassa  (20–30 cm) menestyvät punajuuri, lanttu ja kyssäkaali. Useimmat yrtit kasvavat hyvin 20–30 cm syvässä mullassa, mutta erityisen suurikokoisiksi kasvavat ilahtuvat syvemmästä multatilasta (esimerkiksi tarha- ja viinisuolaheinä ja parsa).
  3. Erityisen voimakasta eli ravinteikasta maata tarvitsevat kurpitsat, raparperi ja valkosipuli, kun taas yrtit ja lehtisalaatit tyytyvät laihempaan maahan. Silti vähäänkin tyytyväisten kasvien kasvu häiriintyy, jos ravinteita on liian niukasti. Pahasti nälkiintymään päässeen kasvin ravinnetilannetta on hankala tasapainottaa lisäravinteillakaan, siksi kasvua kannattaa seurata ja ravita ajoissa.
  4. Kasvimaan muoto käytävineen piirretään ruutupaperille, jossa yksi ruutu on sopiva valittuun mittakaavaan, esim. metri tai 10 cm. Tämän piirroksen avulla on helppo laskea tarvittavat taimimäärät. Pienikokoiset yrtit mahtuvat hyvin kasvamaan 30 cm:n välein, suuret tarvitsevat tuplatilan. Raparperi ja kurpitsa tarvitsevat vielä suuremman tilan.
  5. Vuotuista hoitoa helpottaa, jos monivuotiset kasvit ovat yhdessä ja yksivuotiset omassa lohkossaan.
  6. Kylvettäessä siemenet suoraan kasvimaalle, suorat kylvörivit helpottavat hoitoa ja rikkaruohojen tunnistamista. Nimetyt rivit muistuttavat, mitä mihinkin tuli kylvettyä.

 

Katso mallisuunnitelmia tästä

 

Hoito kesällä

Kasvun lähdettyä käyntii on tärkeintä harvennus, jos on tehty siemenkylvöjä, kastelu tarpeen mukaan ja kitkentä. Paras kasteluaika on varhain aamulla tai illansuussa. Silloin haihdunta on pienintä ja vesi tulee kasvien käyttöön eikä haihdu taivaan tuuliin. Rikkaruohojen haraaminen aloitetaan, kun kylvöt ovat taimettuneet. Silloin suorat rivit auttavat erottamaan hyötykasvit rikkaruohoista. Jos eloperäistä katetta, esimerkiksi ruohosilppua, on käytettävissä, estyy rikkaruohojen siementen itäminen, kasvit saavat ravinteita ja haihdunta vähenee. Katetta käytetään vasta, kun taimet ovat vahvistuneet sirkkalehtiastetta suuremmiksi, jotta ne eivät tukehdu katteen alla.

 

Sadonkorjuu

Yrttejä ja vihanneksia voi hyödyntää pitkin kesää. Yrtit tuuhettuvat sitä paremmin, mitä ahkerammin niitä latvoo. Juurespenkistä nyhdetyt pikkuriikkiset harvennustaimet ovat makupaloja vaikkapa salaatissa. Lehtisalaatit kasvattavat lisää lehtiä sitä mukaa, kun niitä käytetään, jos kasvupiste jätetään yksittäisiä lehtiä napsittaessa paikalleen.

Säilöttäväksi tarkoitetut yrtit korjataan aurinkoisena poutapäivänä, jolloin aromit ovat vahvat ja lehdistöstä on aamukaste haihtunut. Pienet määrät pienilehtisiä yrttejä kuivuvat vaikka keittiön pöydällä, mutta iso- tai paksulehtisiä kannattaa kuivatella saunan miedossa jälkilämmössä tai ritilän päällä lämpimällä kylpyhuoneen lattialla. Jos yrtit kuivataan nipuissa, ne sidotaan pieniksi kimpuiksi tiukasti kalastajalangalla tai niinellä. Sidoksesta on syytä tehdä tiukka, sillä niput ripustetaan roikkumaan alaspäin ja ne irtoavat sidoksesta helposti kuivuessaan. Nippuja solmiessa maltti on valttia ja langan kiristys tehtävä varoen, sillä versot saattavat katkeilla helposti.

Vihanneksia voi korjata sitä mukaa, kun ne kasvavat sopiviksi syödä. Ylikokoiset muuttuvat nopeasti puiseviksi ja mauttomiksi, kun taas pienehköt ovat makeimmillaan.

 

Syyshuolto

Sadonkorjuun jälkeen kunnostetaan maa talvea varten. Käännetään kevyesti pinta ja poistetaan monivuotisten rikkaruohojen juuristot. Maata voi kunnostaa ja parantaa sen jäätymiseen asti. Lopuksi puhdistetaan työvälineet odottamaan kevättä.

 

Keväällä

Syksyllä käännetty maa tasoitetaan kevyesti, jotta kevätkosteus ei pääse haihtumaan. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa miettiä viljelykiertoa, sillä pian pääsee kylvämään ja istuttamaan taimia. Ensimmäisiä talvehtineita, vihreitä ruohosipuleita ja edellisvuotisia persiljakasvustoja voi jo odotella työntyvän esiin malttamattoman sadonkorjaajan keväiseksi, ensimmäiseksi saaliiksi.